torstai 26. syyskuuta 2013

Kaikkea ihanaa, osa 2. :Omenapuu

Sain tässä eräänä päivänä mielettömän oivalluksen elämästä, siivotessani keittiötä ja kuunnellessani Bossa Novaa ja se oivallus meni näin:

Olla onnellinen siitä mitä on ja mitä on saavuttanut, olla haikailematta liikaa kaiken perään, tajuta se että kaikkea ei tässä elämässä ole tarkoituskaan saada, tehdä tai toteuttaa. Näinhän on ihan hyvä. Miten muistaisi olla onnellinen onnesta, tavallisesta arjesta?

Yritän muistaa tämän silloinkin, kun elämä tuntuu hankalalta ja vaativalta. Onneksi minulle on jaettu sitä positiivisuutta ja energiaa ämpärillä, on mistä ammentaa. Ja synkkä syksy tekee tuloaan, vaanii nurkissa, odottaa oikeata hetkeä. Onneksi olen tehnyt listan, jolla selvitä! Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt...

Omenapuu

Tarvikkeet:
Sähköjohtoa, maalarinteippiä, kukkien sidonnassa käytettävää "teippiä", akryylimaaleja, sakset, kuumaliimapyssy, vihreää lahjanarua, neula ja lankaa sekä punaisia puuhelmiä sekä pikkukukkaruukuksi vuolukivinen tuikkuastia. (Kaikki materiaalit on aina omista kaapeista kaivettuja, soveltakaa ohjeita!)



1. Näistä (ja muutamasta muusta hassusta pikkutavarasta se syntyy= suloinen pieni omenapuu, koti papukaijalle joka avoimesta häkistä maailmaa katselee)

2.
Tällaista viisisäikeistä sähköjohtoa käytin rungossa.


Pätkin sopivan mittaisiksi pätkiksi...


teippasin johdonpätkät yhteen rungoksi ja kuorin loppumatkalta, jolloin sähköjohdot jäivät vapaaksi taivuteltaviksi. Niistä tulee nätit oksat!

3.
kieputtelin oksia toistensa ympärille ja kieritin päälle vihreää, tahmaista floristinteippiä.

4.
jotta saan puunrunkoon eloa, lisäsin siihen vielä sahattuja oksia ja lyhyempiä oksia lähtemään toisista kohdista runkoa.

5.
liima-ainesta tuikkukupin pohjalle...

6.
...ja puu kiinni, teipit tukemaan liimausta.

7.
Maalaus. Koska pohja on vihreä, saadaan hyvä ruskea sävy aikaiseksi punaisella ja keltaisella värillä :)

8.
Lehtien kiinnitys. Laitoin tarkoituksella välillä lahjanarun mattapinnan ylöspäin ja välillä sen kiiltävän pinnan. Aikaa tähän vaiheeseen meni ehkä puoli tuntia.

Tästä tuli elävästi mieleeni aika, kun oli Lahden kaupungiteatterin tarpeistossa työharjoittelussa ja valmistimme Suvi Kinos ja Seitsemän Enoa- lastennäytelmään tarpeistoa ja lavastusta. Me värjäsimme silkkipaperia eri vihreän savyillä, leikkasimme niitä lehden muotoisiksi ja lopuksi minut ja toinen harjoittelija nostettiin nosturilla oikean omenapuun latvuksiin, jonne aloimme kuumaliimalla liimaamaan lehtiä. Yksi kerrallaan. Semmosta. Siinä meni kuulkaas jokunen tovi :D Mutta kyllä se puu olikin todella kaunis keskellä lavaa, kun kuumaliimasta jää aina sellaista ohkaista läpinäkyvää seittiä töihin ellei niitä poista. Teatterivaloissa se näytti aidolta hämähäkinseitiltä, jota joku lukki oli sinne harvakseltaan kutonut. Lisäksi se, että lehtiä putosi aina muutama joka näytöksessä, toi satumaista tunnelmaa lavalle. Että tämä miniatyyriprojekti oli kyllä ihan pikku juttu siihen hommaan verrattuna. Siihen oikeaan omenapuuhun taisi mennä nimittäin viikko :D

9.
Voi se on niin kaunis!

10.
Ihanat osa yks ja kaks.

11.
Papukaija muutti keittiön orkideasta uuteen kotiinsa. Taitaa olla tyytyväinen.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kaikkea ihanaa osa1.: Huvimaja

! Synttärihulina on haihtunut ja toista viikkoa vierähtänyt. Ja ihan niinkuin alussa arvelinkin: aika ei tunnu riittävän enää yhtään mihinkään, vaikka kaikki sekin aika on jo maksimoitu! Huhhuh! Kun katselen päiväkirjamerkintöjä taaksepäin, on kaikki päivän tunnit ja minuutit käytetty, tarkasti.
Sain tuossa viikko sitten Valtavan Virkkuusin, sillä neiti Räsymätto (joka jo aiemminkin on blogissa seikkaillut) sai Neuloosin ja tartutti sen minuun. Eilen lainasin kirjastosta ihanan uuden virkkauskirjan ja ajattelin lähteä pienestä ja toteutuskelpoisesta ideasta eteenpäin: uuteen merihenkiseen nukkekodin huvimajaan lattialle pehmoinen pitsimatto.

Nukkekotiin mars!



Kaiken kiireenkin keskellä olen ideoinut ja odottanut aikaa, että saisin aloitettua kattoterassin rakentamisen. Viikokloppuna sain ihanan kummityttöni Roosan meille yökylään ja sainkin mahtavan lisäapurin ja inspiraation nukkekotirakentamiseen! Tulikin valmista, paljon ja nopeasti :)

Huvimaja

Päätin tehdän huvimajasta sellaisen merihenkisen ja romanttisen pienen pesän, jonne kelpaa pikkuasukkien syksyn kylminä iltoina vetäytyä ihastelemaan ilmaa.
Tarvikkeet: Vanha amppelipohja (mummon vintiltä löytynyt aarre), kukkaruukun muovialuslautanen, pikkusia ruuveja, No More Nails (suosikkiaine! :D), ohuita listanpätkiä, katkoteräveitsi, kärkipihdit, neulaa, lankaa, simpukoita, kalastajanlankaa, pellavaharsokangasta, valkoista akryylimaalia, puristimia, pitsiä.... Tilpehööriä!

1.
Aikani pyöriteltyäni ja mietittyäni, keksin käyttää amppelin reunassa olevia reikiä hyödyksi ja vuolla rimat koloihin sopiviksi ja ruuvata ne kiinni. Silloin reuna ei peittyisi ja maja pysyisi varmasti pystyssä (amppeli on valettu ja tosi painava).

2.
Seuraavaksi ruuvasin muovisen aluslautasen pohjaksi. Mietin tätäkin ratkaisua eri materiaalien kannalta, mutta tämä oli kyllä neronleimaus! Muovi on kevyttä, siihen voi porata ja liimata, se ei hajoa ja antaa vielä hauskan majakkamuodon majalle. Oivallinen Oivallus :)

3.
Tein listasta lyhyitä pätkiä ja kiinnitin jokaisen pystypaalun väliin tiiviiksi aidaksi. Jotta sain majaan sen majakkamaisen fiiliksen, viistosin jokaista listapätkää vähän, jolloin ne kapenivat ylöspäin. Kiinnityksessä no more nails, pätkät alareunasta aluslautaseen kiinni ja reunoistaan toisiinsa. Kuivui tosi jämäkäksi.

4.
Maalaus olikin sitten lasten tehtävänä. Se oli vauhdikasta katseltavaa: "Älkää maalatko sitä kattoa! Ei metalliin! Pelkät puuosat! Ei, Vilja EI saa maalata kattoa." :D Tuli hieno!

Roosan kanssa kaadoimme Kuwaitista ja Dubaista keräämämme simpukat keittiön pöydälle(perhe oli komennuksella ja asusteli pari vuotta Kuwaitissa ja minun vieraillessani siellä, kävimme myös upealla lomamatkalla Dubaissa. Oli hieno reissu, yhdessä sitä muistelimme. Tuo iso tyttönen oli silloin vasta neljä. Tai viisi. Näin se aika menee!). Valitsimme yhdessä kauneimmat ja koristelimme huvimajan. Roosa taisi vähän tuskastua tätiinsä, koska olenhan kuitenkin aika Tarkka Simpukanvalitsija, mikä tahansa ei kelpaakaan :D Koristellessamme ajattelimme yhtä aikaa, että majasta tulee ihan muumit mieleen. Yhdistetty majakka ja uimahuone, sekä huvimaja kirjasta Muumipappa ja meri.

5.
PEllavaverhon ompelu. Kiinnitin amppelissa olleet metallipunosnauhat kiinni amppelin eli katon alareunaan. Tuli metallipitsi, johon oli hirmu helppo ommella verho.


Ruuvasin nuo pikkuiset renkaat jengoilla (mitkä ne on nimeltään ,en tiedä) reelingeiksi ja laitoin kalastajalangasta köydet. Lisää merihenkisyyttä!


Tuonne pikkupesään minäkin haluaisin. Ottaisin peittoja, vilttejä, myrskylyhdyn ja hyvän kirjan. Joisin teetä ja kuuntelisin syksyisiä ääniä villasukat jalassa, enkä välttämättä lukisikaan vaikka kirjakin on mukana. Olisin vaan!

Ihanaa syksyä kaikki! Nyt on lupa olla sisällä, polttaa kynttilöitä ja pitää villasukkia, sekä katsella puissa riehuvaa tuulta!
Mutta ei unohdeta metsäretkiäkään :)


Palaan pian, sillä kuvia ja puuhasteluja on paljon vielä raportoimatta! :)

lauantai 14. syyskuuta 2013

Syntymäpäivät :)

No nyt ne on vietetty, syntymäpäivät! Aamu alkoi lastenlaulujen sovittamisella ja lastenkonserttiesiintymisellä Lahden Satamassa Jazz-tori tapahtumassa. Hirveä päänsärky, mutta onneksi sain lääkettä että jaksoin klaarata tämän loppupäivänkin synttäreiden merkeissä.

Viimeiset vieraat lähtivät puoli yhdeksän jälkeen illalla :)

Nyt on aika miettiä päivää ja sen kuulumisia. Laskin juuri, että tasan 25 päivää sitten ostin tämän vitriinikaapin ja aloitin nukkekotiprojektin. Elämässä on ollut tositosi paljon kaikenlaista, varsinkin nyt viime viikkoina, mutta silti sain tämän tehtyä leikittävään kuntoon, niinkuin oli tarkoituskin. Hienoa, hyvä minä ja mun jengi! ;)



Nukkekoti sisustettiin aamulla siihen kuntoon, missä se nyt tällä hetkellä on: leikkikunnossa, mutta tuskin valmis :D. Jokaiselle synttärivieraalle tehtiin myös esittelykierros parvekkeelle ja kerrottiin projektista, suunnitelmista ja ideoista. Isommat serkkutytöt viihtyivät parvekkeella nukkekodin ääressä hyvin ;)


Makkari. Äidin mukaan siellä vallitsee "Feng Shui". Serkkutytöt ihailivat taulua. Kaikkien mielestä tapetti-idea oli ihana :)


Hieno, ihana vessa! Vilja vei aamulla ponin vessaan. Poni peilasi ja oli kuulema saunassa. :D Vieraat ihastelivat vessaa: sen hanaa, pyyhetelinettä, lavuaaria, peiliä, pientä saippuapurkkia ja kylpyammetta. Itse tykkään vessasta paljon. WC- pönttökin on jo valmistumassa: matkashampoopullo, miesten dödön korkki ja vitamiinipurkin korkki. ;) Hieno tulee! Muotoilu juurikin tuonne vessaan sopiva. Tiedättekö, on todella hankalaa keksiä, mistä rakentaisi pöntön! Se on ehkä ollut suurin ongelma koko nukkekodin rakentamisessa ;) (Tuossa ensimmäisessä, isossa kuvassa, näkyy se pönttökin muuten).


Lastenhuone. Sienituoli sai paljon kehuja. Myös kiinasta tuotujen stressipallojen laatikosta tuli hauska lastenhuoneen pöytä/lelulaatikko. Kerrossängyn rakensin tässä yksi ilta, kanalasta tuoduista roskalaudoista. Ei siitä tullut nättiä, mutta kunhan sen saan käsiteltyä ja koristeltua, se on tosi hieno! Käsin ompelin lastenhuoneen peitot koulussa ruotsintunnilla. Kaikki aika hyödyksi vaan!


Sisko äänesti olkkarin kakluunin parhaimmaksi asiaksi koko nukketalossa. Tulivat iskän kanssa siihen tulokseen, että se on kuin ilmetty vanhan-mummon(meidän mummon äidin) kakluuni. Äiti haluaa tollaisen neulatyynyn kuin on toi tölkkituoli. :) Täytyy siis askarrella, vaikka pukinkonttiin. Tiedät sitten äiti odottaa ;)Sohvasta puuttuu päällinen ja Tuija serkku-tädin tekemä Viljasen joululahjamatkalaukku aikoo muuttua olkkarin kaapiksi. Sinne pitää tehdä kirjoja.



Keittiö. Pöytä oli äitin suosikki, suunnittelin maalaavani leivinuunin vaaleankeltaiseksi :) Siitä puuttuu vielä uunien luukut. Seinälle kiinteät hyllyt ja kaapistoon tuplasaranat, muuten ovet ei pysy paikallaan. Lisäksi johonkin kohtaan pitää ujuttaa tiskiallas ja hana. Äiti lupasi tuoda Kirsberrypuolloista vuosien saatossa jemmaamiaan pikkumessinkilaseja ja yksi äitikaveri löysi lautasia omista tavaroistaan.

Tiedättekö, aika hauskaa tämä yhteisöllisyys. Yksi vanha tuttavani kotikaupungistani laittoi minulle viestiä, että hänellä on kenkälaatikollinen vanhoja nukkekotitavaroita, omiansa siis, joita ei raaski heittää pois ja haluaisi lahjoittaa ne meille. Voi vitsit mitä aarteita siellä olikaan! Kiitos Unnalle jo etukäteen siis :)Me pidetään niistä hyvä huoli!

Muutenkin oli hauskaa kuulla, kuinka nämä synttärivieraatkin ovat seuranneet blogia ja inspiroituneet tästä projektista. Kaikille kerroin myös jatkosuunnitelmat, eli mitä seuraavaksi tehdään:
-kattorakennelmat: huvimaja, pyykkinarut pyykkipoikineen (yksi synttärivieras lupasi lahjoittaa pikkuisia puisia pyykkipoikia noiden meidän kolmen pikkupyykkipojan kavereiksi! Kiitos:), hiekkalaatikko oikealla hiekalla ja leluilla, omenapuu jonne papukaija saa muuttaa, pihakalusteet, kukkaistutukset ja keinut ynnä kiipeilypaikat
-kellarikerros, jonne tulee sauna, hillokellari ja kodinhoitohuone. Olen jo keksinyt miten sen rakennan: ruuvaan vahvaa tammilistaa sokkeliin kiinni tiiviksi seinämäksi, teen tuplavahvistukset alareunaan ja vielä etuosaan pari tukipuuta, jottei nukketalo kaadu.
-lautavuorailu ja sen maalaus, ikkunat (vitriinikaappi lasiovilla sai myös paljon kehuja, kun on ikkunat rakenteilla siis), kukkaistutukset, ja lasiovien tapetointi sisäpuolelta
-korivinssi ja narutikkaat katolle
-pikkutilpehööri ja puuttuva kalustus, verhot ja matot ym.

Viljan synttärilahja, jonka toinen kummitädeistä Neiti Räsymatto teki herra Puukenkämiehensä kanssa (linkistä superpaljon paremmat kuvat sekä rakennusvaiheet, kyseinen neiti on valokuvaaja myös ammatiltaan):



Minä luulen, että tuonne pinkkiin talliin muuttaa kaikki pikkuneidin ponit ja hepat.

Nyt on talo hiljainen. Onnelliset synttärisankarit ovat unten mailla(kerroinko että lapsilla on peräkkäin syntymäpäivät? Huomenna halin ja pusin pojan puhki hänen täyttäessään 5v. Poika kysyi että onko äiti sun pakko pussailla sit ihan hirveesti mua aamulla? Sanoin että ei ole, mut saanko sit edes pikkusen pusutella ja sit halia vaan tosipaljon? Siihen sain luvan). Minä jätän siivoilut huomiselle, nostan siskon kehoituksesta jalat kattoon, annan piut ja paut kouluesseelle ja kuuntelen tätä ihanaa hiljaisuutta hetken, ennen kuin nukkumatti tulee myös tämän väsyneen äidin noutamaan. Huomenna saamme vielä yhdet ihanat vieraat :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Miljoona kuvaa!

No nyt onkin vierähtänyt jo niin monta päivää, etten enää tiedä mistä aloittaa!

Nukkekoti on edennyt, synttäripäivä lähestyy. Sisäseinät rakensin ja kiinnitin tänään valmiiksi (no huhhuh, hitsimäisin homma nro 1 löytynyt!).


Tässä tilassa nukkekoti on tällä hetkellä.

Minä tajusin tässä juuri eilen, että minähän valmistun 18.12. Musiikkipedagogiksi. Ja sepä tarkoittaakin sitä, että 15.11. pitää kaiken olla valmista. Eli 10 viikkoa. A-PU-A! Tiesin tietysti että valmistun, mutta toi marraskuu tuli aika yllärinä. Nytpä sitä tässä olen sulatellut, ja yrittänyt miettiä, että millä ihmeellä tästä oikein selviän elossa? Paljoa ei ole enää tekemättä, mutta 10 viikkoa! Se menee niin nopeasti...

Maanantaina vein auton huoltoon. Lähdin kävellen, tarkoituksena mennä kirppareille kiertämään, katselemaan löytäisinkö jotain mistä teen pöntön nukkekotiin. No, minäpä sen sijaan menin ja eksyin metsään. Tahallani en kuitenkaan tarkastanut mistään kännykän karttaohjelmasta, missä ihmeessä olin, vaan yritin kuulla itseni perille. No. Kaikenkaikkiaan kävelin 3 tuntia tuolla reissullani, mutta saipa mieli levätä ja tuli kuulkaa hyviä ideoita! Veikka kysyi "äiti miten aikuinen voi eksyä?!?!". No, äiti voi ja aika helposti :)

Operaatio pikkutyttöjen pikkuinen ja pinkki jääkaappi

Tarvikkeet: Vanha pahvirasia (isomummon hajuvesipaketti), katkoteräveitsi, värillistä kontaktimuovia, sakset, hermot ja jaloiksi keltaiset helmet ynnä pikaliimaa.



Minulla on alusta asti ollut tässä tekemisessä se päällimäinen ja tärkein ajatus, etten osta mitään uutta (enkä vanhaakaan, jos vain suinkin voin välttää). Kaikki materiaalit on omista nurkista, muiden nurkista, muiden roskista, lautakasoista... Myös liimat, maalit ynnä muut rakennusaineet on jo avattuja purkkeja, jämiä jostain käytöstä.

Sain ystävän autotallista löytyneitä pikkuisia mosaiikkilaattoja mukaani, ja eksyttyäni metsään sain aivan loistavan kiinnitysidean: kaikki mitä ei voi naulata, pitää kiinnittää "No more nails" nimisellä silikonin tapaisella aineella, jolla olen meidän lattialistatkin kiinnittänyt. Johan helpottuu siis julkisivulaudoituksen kiinnittäminen, samoin painavien valurautalavuaarien ja pikkuhyllyjen kiinnitys seiniin.



Olen myös tarkoituksella vältellyt nukkekotikirjoja, ohjeita, vinkkejä ja ideablogeja. Minusta on niin kiva tehdä tätä projektia, eläen siinä uskossa, että olen itse kaikki ideat keksinyt omaan nukkekotiini. Tietysti muut toisaalla ovat keksineet samoja ideoita, mutta minä tosiaan saan siitä hirmuisen paljon intoa ja inspiraatiota, kun saan miettiä ja pähkäillä mikä materiaali tai esine taipuisi mihinkin. Myös lapset ovat omaksuneet tämän ajatustavan: jos jostain löytyy joku jännä esine, tulee aika pian hyvä idea 4-vuotiaalta "äiti tästä tulis tosi hyvä joku Viljan nukkekotiin".

Tässä vähän seinäoperaatioita. Voi hiivatti, sepä se vasta olikin inhottava työ!

Kiinnitysasiat vääntelin vanhoista taulunkiinnityskoukuista. Siitä sain myös idean: tästä voisi tulla kiva hana vessaan!


Veemäisin asia numero 1. Tuli ehkä kaks ärräpäätä tossa nakutellessa ;)


Ja asiaa tietysti helpottaa pikku apurit, jotka ihanasti jo leikkii nukkekodilla. Vilja kokkaa tässä sipulisoppaa leivinuunissa.

Vielä on muutama päivä aikaa. Lauantaina olen Lahden Jazz-torilla esiintymässä. Olenko maininnut, että kuvitin kirjan, ensimmäisen elämässäni? Musiikkimarakati Laululipas on sen nimi, ja sen nimisellä orkesterilla esiinnymme lauantaina klo 11 Lahden Satamassa jossain teltassa. Varmasti ehdin ehkä kertoa vielä tarkemmin missä, kunhan se minullekin selvenee! Tulkaa kuuntelemaan hauskoja lastenlauluja (minä soittelen siellä viulua ja ukulelea ainaskin) ja vetäkää hihasta. Siitä riennänkin Erään Neidin 3-v ja hänen Iso-Veljensä 5v juhlia emännöimään!



keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Keittiöhommia ja normipäivän valmistuskuvia

Tässä hiukkasen kuvatarinaa meidän "ihan normipäivästä", eli päivä kun tehdään nukkekotihommia.


Pikkumuija muijamekossaan keittiön paneleiden hiomishommissa. Välillä pitää myös mitata ja tietysti peilata.


Ja sithän äiti sai ihan kuningasidean "Hei! Meillähän on varmasti kaikkea jännää tuolla joulukoristelaatikoissa, sellaista mikä sopisi nukkekotiin!" "Joo! Jee! Äiti, me laitetaan meille vähän joulun-aikaa". Sit oli kaikilla tonttulakit päässä ja kaikki vetonupit sai jonkun koristeen roikkumaan itseensä, sekä tietysti kaikki tasot minne pikkukäpälät ylettyivät. Ja mikä riemu, kun kuusen koristenauhat löytyi: siinä sitä juoksi sisko ja veli ympäri huushollia hännät perässään.


Ja löytöjen määrä oli mahdoton: tadaa! Yksi messinkinen kynttilänjalka, josta saa hienon pöydän lastenhuoneeseen- keksi poika. Vieressä keittiön lamppu, johon isi vetää led-valon.


...ja siinä se messinkinen kynttilänjalka on valmiina kaikessa suloisuudessaan: maailman söpöin pikkunen kärpässienipöytä. Tai tuoli. Illan pimeydessä kuvattuna.


...panelointia, panelointia...Ai niin: panelit ovat siskon ja miehensä puupinosta pelastettuja jämä-jotain-lautoja.


Valmis panelointi, vielä maalaamatta. Leivinuuni kokeilemassa, miltä tuntuu olla omalla paikallaan keittiössä.


Operaatio leivinuunin maalaus. Tyttönen tahtoi siitä punaisen, mutta katsotaan muuttuuko se siitä vielä esim. vaaleanpunaiseksi :D Veikka maalaa valurautaista paistotasoa. Reippaat ja kivat maalarit!


Tästä tulee keittiön kaapisto, lautamatsku pelastettu kanalasta jätelautapinosta.


Valmis kehikko :)


Mistään en löytänyt enempää tota reunanauhaa, joten oli pakko tehdä tilkkumallin taso. Ei haittaa.


Oho, keskellä sotkuista aamupalapöytää olikin valmis keittiön alakaapisto(no lisäsin mä siihen vielä vetonupit) ja kukas se sinne oli kiivennyt päälle: kärpässieni tietysti!

Eli hei, normipäivä! Onneksi joulutavarat pakattiin vielä odottamaan, onhan edessä vielä synttärit ja Halloween, ennen kuin päästetään pikkutontut taas valloilleen.