Löytöretkellä mummolan vintillä

Oih ja voih! Mitä ihania asioita!

Olimme torstaina käymässä mummollani ja en malttanut pysyä poissa varastoista ja vinteiltä, ja sain lopulta seuraksi myös isosiskoni, joka oli samaan aikaan kyläilemässä ja siivoamassa mummon huushollia. Yhdessä könysimme ylisille, ihastelimme kaikkea ja kaikkia vanhoja asioita, joita vinttien kätköistä löytyi.



Minä nappasin mukaani mm. mummon vanhan nukensängyn, johon hän on itse kirjaillut ja ommellut tyynyt, peitot ja patjat. Sängyn putsaan ja korjaan lohjenneet ja irronneet viilut, sekä pesen ja huollan sänkyvaatteet. Mummolta kysyin, tahtooko hän sen takaisin, niin vastaus oli "no, saishan siitä ihan hyvän kukkalaatikon". Eli sänky jää todellakin meille, jossa se pääsee oikeuksiinsa. Ihmettelin mummon asennetta kaikkeen vanhaan, joita hän ei arvosta lainkaan. "No kun minä olen elänyt sen kaiken ajan", sanoi mummo. En ymmärtänyt, miksi se vähentää tavaroiden arvoa tai tunnearvoa? No. Vintille jäi vielä kolme nukkea 30- luvulta: yksi kankainen sahanpurutäytteinen, jonka pinta on repeillyt ja kädet irronneet, sekä yksi isompi tyttönukke (kankainen sekin, mutta luultavasti jo muulla täytetty kuin purulla), sekä mummon itse ompelema kankainen nukke. Otan yhteyttä nukketohtoriin, joka saa paikata nuket takaisin arvonsa mukaisiksi. Ja jollei mummo niitäkään halua, minä pelastan ne meille, istumaan tuohon vanhaan sänkyyn ja seuraamaan kodin puuhia.



Ylisiltä lähti mukaani yhtä ja toista, myös ihana vanha puinen laatikko, halkeillut ja pölyinen, jonka sivussa lukee HELSINGFORS 29. Mitähän siinä on ollut? Nyt siitä tulee minun yövalo-kirjahylly, eli yöpöytä seinälle. Siskontyttö 8v. kauhisteli "oikeesti? No sit sun pitää kyl korjaa ja maalaa toi!" :D Ei selvästikään ymmärtänyt minun rakkautta vanhoihin, kuluneisiin ja elämäänähneisiin tavaroihin ;)



Löysin myös valurautaisen amppelin, josta tulee aivan mielettömän kaunis huvimajan katto nukkekodin katolle!



Vintiltä löytyi vanhaa ruskeakukallista tapettia, jolla haluaisin tapetoida meidän tulevan omakotitalon jonkun tilan(sitten joskus kun sinne asti pääsemme elämässä). Ja toi rasia! Oijoi! Se ei tule nukkekotiin ;)



Vaatepusseista löytyi löytöjä! Ihania! Mummon ja vaarin vihkipuvut, joskus 40-50 luvulla ompelijattarella teetetty metsänvihreä villakangashame, mummon ompelemia mekkoja ja erilaisia takkeja. Minä otin mukaani sen metsänvihreän, toiveena että elopaino tippuisi sen verran että mahtuisin siihen (mummo on ollut nuorena silakanohut! Huhhuh!). Otin myös tukevan mustan jakkutakin ja mummon 6,5- vuotiaalle isälleni ompeleman talvitakin, joka oli ennen ollut jonkun aikuisen ulsteri. Se on ihana! Katsotaan, suostuuko poika sitä käyttämään ;) Jos ei, annan sen Viljalle.

Viimeiset löydöt olivat vaarin vanhat kalastusvehkeet: vieheitä, pilkkionki, mepsejä, kaikenlaisia ihmeellisiä juttuja, valmistettu vuosisadan alkupuolella varmasti). Minun kalastajamieheni oli niistä ikionnellinen, tutki jokaisen yksitellen ja ihmetteli värejä ja materiaaleja ja muotoja, valmistustapoja. Sanoi, ettei raaski ikinä käyttää niitä (no, ehkä kokeilee kerran) ja säilyttää sitten aarteenaan. Taisi mennä ihan oikealle miehelle ne, sillä meidän suvussa kukaan muu mies ei ole kalamies.



Mummoltä löytyi myös kiinasta tuotu paketti, mitä lienee siellä ollut sisällä. Siitä tulee kaappi. Ja tuo hajuvesikotelo on ihanan muotoinen (ja tuoksuinen). Siihen teen pikkkuiset jalat vaikka tulitikun pätkistä ja päällystän sen jollain kauniilla paperilla. :)

Siskolta löysin roskikseen meneviä "nahka"tuoleja, joista nyljin nahat, ja valmistan niistä sohvat nukkekotiin.

Hauska ja antoisa reissu, kera ihanien tarinoiden ja ihmisten! Tänään suuntaamme taas maalle hämeeseen juhlimaan erästä 60- vuotiasta ja erästä 35- vuotiasta, katsotaan löytyykö sieltä mitään ;) Kohta pitää taas pitää sellainen työskentelypäivä, koska tota työstettävää on kerääntynyt aikalailla :D Mutta tänään järvellä raikuu viulu, kitara, laulu ja nauru!

Runotuolin taikaa :)

Tänään tulin töistä kotiin. Päivä oli hyvä, tosin aika rankka, sillä lapsia oli muskareissa kuutisenkymmentä ja kaikki aikuiset vielä päälle. Osalle kaikki oli uutta, osa oli vanhoja tuttuja. Kuusi ryhmää putkeen, se on kyllä aikamoista! Korvat kiittää ;)

Pyöräiltyäni juna-asemalta kotiin, tajusin että olen niin väsynyt, että nyt vois kyllä vaan istua ja ommella tohon penkkiin päällistä :D Siinä ommellessani sain mielettömän oivalluksen: pitkästä PITKÄSTÄ aikaa, minä saan oikeasti tehdä jotain sellaista hommaa, jolla ei ole aikataulua (no, ok synttärin on 14. päivä, mutta aiemmin jo jossain totesin, ettei nämä projektit ole kai ikinä valmiita?) ja josta en ole tulosvastuussa KENELLEKÄÄN!! Mieletön fiilis! Ja se tieto siitä, että minähän saan väkertää tätä tölkkipenkkiä vaikka koko viikon, eikä tarvitse ajatella hintaa, millä sen voisi myydä. Tämän kaiken tajuaminen sai oloni tuntumaan ihanan kevyeltä ja en tiedä, kiitolliselta? Ehkä kiitolliselta siksi, että minulla on taito tehdä, aikaa toteuttaa- koska tajuttuani tämän homman terapeuttisuuden, otan tämän täysin rentoutumisen kannalta. Tässä häviää paha mieli, purkaantuu stressi. Oi onnea!

Ja tässäpä tämä:
Tölkin matka tin can chairiksi



"Olipa kerran ihan tavallinen tölkki, se tyhjäks oli juotu



Niksin-naksin-niksin-naksin, kaula katki saksin



hula-hameeks'ko olikin tölkki luotu, (se juotu)?




"Ei, mitä ihmettä nyt?" kysyi tölkki pöllämistynyt, kun kiharat hameeseen kääri



Ja aivan oudoksi muodoksi rullasi sen, se nainen joka ääressään hääri.



Tuli kaveri vastaan, ei tuntea voinut, ihan oli tölkeillä erilaiset poimut



Ei muuttumisleikki jäänytkään tähän, vielä laitetaan kangasta vähän



Odotti tölkki jännittyneenä



"En usko, sain PITSIT! ja vielä vanut täytteenä!!"



Oli tarinalla opetus:
älä tuomitse ketään ulkonäön perusteella,
voi kukkaan puhjeta vaikka ruma sähköhella!
Ja miksei tölkki pieni ja tarpeeton,
voisi olla kuningatar nukketalon?
Ja se oli hyvä lopetus :)


Ja tässä vielä toisen tuolireppanan taitteluohjeet kuva kerrallaan:

1.

2.

3.

4.

5.

6.

Kuvapäivä

"Taikuri taikoo, simsalabim, löytyykö hatusta jotakin? Kohtapa nähdään, ootappa vaan, mitähän se taikuri taikookaan! Nuu-nuu-nuu-nuu- NUKKEKODIN!". Huomenna alkaa työt, muskarilaiset palaavat kesälomilta ja kivasti kuusi ryhmää heti alkuun... Taidan tehdä muskarilaisille sirkuksen. Ilmassa on pienoista töihinpalaamisen väsymystä ja orastavaa stressiä. Mut ei se mitään, kyllä tämä syksy taas tästä lähtee käyntiin. Ja arki alkaa rullaamaan!

Tänään oltiin lasten kanssa rannalla: kukaan ei kyllä uinut, koska ilmassa oli syksyn tuntua. Kerättiin uimarannan tammen juurelta tammenterhojen hattuja, eri muotoisia ja kokoisia: niistä tulee tietenkin nukkekodin astioita :)



Vanhempien huoneen sänky. Tyynyt ja peitot pitää vielä ommella, muutenhan se on valmis.



Vasemmalla olohuoneen kaakeliuuni paperoituna ja oikealla keittiön puuhella valmiiksi vuoltuna. Sisällä led- käyttöinen pieni tuikkukynttilä. Kaapeista löytyi :)






Sinne sa asettuu niin nätisti, olkkarin kulmaan. Olen maalannut sen jo kauniilla kermanvärisellä, kiiltävällä maalilla. Ehkä se on huomenissa kuiva ja saan rakennettua tulipesän puista, ettei kynttilän "liekki" näy niin selvästi. Noi on ihania noi tuikut, kun niissä on sellainen lepattava se led- valo. Eilen kun pimeässä kokeilin takkaa olkkarissa, se oli oikein sievän ja kodikkaan näköinen kun valo eli seinillä.




AA-kerhon kokoontumisajot, missä osanottajat? Keskellä metalli, josta olen tuoleja kärkipihdeillä taivutellut. Päällystän ne valkoisella putkineuloksella, jota mulla on askartelulaatikoissa pyörimässä. Tulee sieviä :)

Siivouspäivä

Tämän päivän pyhitin kodin siivoukselle ja samalla siirsin nukkekotipajan parvekkeelle kokonaan (joo, hyvin näyttää onnistuneen koska vasta siivottu olohuone on jo sotkettu finnfoamlastuilla kun piti vähän vuoleskella tulipesiä). Enkä löytänyt sitä vietävän kameran laturia! Huomenna saamme onneksi lainassa olleen videokameran takaisin, saan sillä edes napattua kuvia.

Nimittäin projekti edistyy ja ihania kuvia olisi otettavissa: aikuisten makuuhuoneeseen valmistui parisänky finnfoamlevystä, puuvillakankaasta ja sään harmaantamista pienistä listarimoista. Virkattu parisängynpeitto sopii siihen niin somasti ja vihreä kukkotapettimakkari näyttää jo aika söpöltä :)

Tänään vuolin molemmat tulipesät: olkkarin kakluunin ja keittiön leivinuunin. Kakluunin ehdin myös paperoida (liisteriä ja sanomalehteä, puuliima on kadoksissa myös joten on pärjättävä ilman). Huomenna maalaan sen kauniilla, kiiltävällä, kermanvalkoisella maalilla valmiiksi. Ja rakennan sisään nuotion pikkutikuista tuikkukynttilän ympärille. Lisäksi paperoin tuon ihanan leivinuunin ja alan miettimään siihen uuninluukkuja, jotta pikkutypykkäinen voi siellä paistaa ruokaakin. Ja tästäpä päästäänkin seuraavaan ihastuttavaan aiheeseen: ASTIAT! Jee! Pieniä vuokia, kattiloita, pannuja ja muita. Luultavasti muotoilen ne askartelusavesta, sitä on tuolla valmiina olemassa. Lapsetkin saa osallistua, tietysti, pidetään muovailupäivä!

Huomenna varmaan pääsen silittämään myös keittiön tasoihin "laminaattia", eli sitä ruskeaa reunanauhaa, kun leivinuunin koko ja paikka on selvinnyt.

Tällä hetkellä päänvaivaa tuottavat ikkunat. Listat, joilla vuoraan vitriinin ovet eli teen sen julkisivulaudoituksen, ovat niin paksua materiaalia, että niiden muotoonsahailu voi olla hiukan hankalaa. Mutta siitä huolimatta, aion kokeilla! Olin suunnitellut nimittäin tekeväni ikkunat yläosasta kaareviksi, joissa menee rimoitus. Sellaiset ovat niin suloisia ja iloisia, kutsuvan näköisiä. Mutta voinhan kokeilla, jos meidän listasahalla (mikäs sen nimi olikaan? Kulmasaha? Se sellainen, millä listoja sahataan, jonka saa säädettyä eri kulmiin)saisi sahattua asteittain. Hmm. Kokeillaan!

Olen myös yrittänyt miettiä, mikä olisi hyvä vessanpönttö. Minusta on hauskaa, että saan näistä kodista löytyvistä roinista vaan mielikuvitusta käyttäen ja hiukan tuunaten siirrettyä tavaran nukkekodin kalusteeksi. Siksi en tahtoisi muovailla pönttöä mistään massasta, vaan tahtoisin senkin olevan joku hassu, entinen tavara, joka vielä olisi tunnistettavissa pöntöstä.

Kyllä tämä on kuulkaa kivaa puuhaa! :)

Rapuisen viikonlopun saldo

Ihan ensiksi: voi EI minä olen hukannut kameran laturin! Sehän on nyt sitten pakko löytää ensi tilassa, eihän tästä dokumentoinnista tule mitään ilman.

Mökillä ei ollut "miljoonalaatikoita", kiitos hyvin siistien asukkaiden, mutta muutaman ruskean vanhan laatan löysin matkaan, laatoitan niillä vaikka yläkerran kylppärin lattian (ruskea sävy sopii täydellisesti valurautaisen lavuaarin kanssa ;). Mutta rapujuhlat oli hauskat ja sää oli ihana, vesi yllättävän lämmintä! Meidän 4v poika ja siskonpoika 8v lähtivät kaksin kanotoimaan matalaan rantaveteen ja nappasivat hauen, ihan kahdestaan. Tänään savustimme sen kalansaaliin, on ne taitavia ja hauskoja poikia :)Mökillä en ehtinyt tehdä siis mitään nukkekodin eteen...

Kotiuduttuamme, haimme munia lähistöllä olevalta Villa Runottaren Kanalasta (joka sunnuntainen rutiinimme), jossa oli kanalaremontti päällä. Minä kolusin lautakasasta kaikenlaista käyttökelpoista, sillä aikaa kun lapset juoksivat varpaisillaan kanojen ja kukkojen seassa. Löysin keittiöön tasot ja lisää finnfoamia (sitä mistä vuolen takat ja tulipesät). Siitä saa tehtyä kaikenlaista jännittävää! Muutama hyvä lista lähti myös matkaani ja kanalanpitäjä oli iloinen, että kaikki ei mene kaatikselle.

Siitä suuntasimme mummolle ja papalle maalle, jossa ei mitään muuta olekaan kuin miljoonalaatikoita. Löytyi mm. näitä:
-outoja ruosteisia E:n muotoisia metallipaloja, joista saa taivuteltua hienoja tuoleja. Papan idea: hyvä pappa!
-tammilistaa vuodelta 1990, tuotuna jonkun sukulaiset toimesta joskus jostain ylimääräisinä (ja hyvä että säilytetty, koska nehän tuli heti tarpeeseen :D). Sahattu paikanpäällä mittaan ->julkisivulaudoitusongelma ratkaistu!
-Expedit- hyllykkö nukkekotikoossa! On siis hiukan Ikeaakin meidän maalaisromanttisessa kartanossa.


(Sain juuri ja juuri napattua yhden kuvan, jossa näkyy kaikki, varsinkin noi mielenkiintoiset metallijutskat, joista poika jo rakensi autoradan :D ).

Näiden lisäksi ompelin ja päättelin pitsipäiväpeiton isoäidinneliöistä ja sain loistoidean: Yksi neliö jäi yli, päällystän sillä keinutuolin, jonka kuvan olin saanut jostain muistojen syövereistä päähäni: oman mummon lasivitriinissä joskus nuijasodan aikaan väännelty kaljatölkkituoli- tai jopa valtaistuin, koska verhoilu oli punaista samettia ja tölkki taivuteltu erittäin rokokoo/barokkityyliseksi. Luulen että kokeilen tänään sitä, tai sitten vääntelen noita toisia tuoleja, joista jo aiemmin mainitsin koska EN SAA NIITÄ KUVIA OTETTUA! Ja keinutuolioperaatio pitää ehdottomasti dokumetoida.

Toivottavasti siis löydän kameran ja saan kuvia taas laitettua.

Tilpehööriä ja sisustusideoita

Tänään en puuttunut nukkekodin rakenteisiin ollenkaan- paitsi tuputtelin sisäkatot valkoisiksi- sillä tänään on ollut se päivä, jolloin tämän uuden harrastuksen koukuttavuus on valjennut minulle omalta osaltani: tilpehööri! Ai hyvänen aika, miten kivaa! Meillä meni lasten kanssa tämä päivä täysin nukkekodin interiöörin ja tavaran pauloissa. Mielettömiä oivalluksia ja löydöksiä! Ja ihan meidän omasta kodista ja kaappien syövereistä:


Ylähäällä vanha tuohinen rasia, josta tulee luultavasti lastenhuoneen lelukori. Vieressä valkoinen emalinen saippuakulho, josta tulee täydellinen kylpyamme. Kylpyammeen alla pieniä kultaisia vetimiä, joista tulee mm. vessan pyyhetelineitä. Valurautaisista koukuista tulee kylpyammeen jalat. Valurautaiset vetimet ovat keittiön, vessan ja kylppärin lavuaarit. Puunvärinen reunanauha, joka on jäänyt ylimääräisenä keittiöremontista, on tietysti tuleva keittiön taso. Kaakelit rikon ja teen mosaiikiksi kylppärin lattiaan ja seiniin.


Pikkusälää: Lapset löysivät leikkiessään isin työkaluilla, ruuveilla, pulteilla ja muttereilla tuollaisia jännittäviä sähköosia, jotka ovat ihan selvästi ketsuppi-, mehu-, salaatinkastike tms. pulloja ja keittiöottimia. Puutapista ja pienestä puisesta palikasta tulee kaulin ja leivinlauta. Vaatehakasista tulee täydelliset naulakot, pikkupyykkipoikiakin löytyi. Ja tuo pieni valkoinen kellonmuotoinen "helmi" on suora kopio iso-mummoni vanhasta valaisimesta, joka roikkuu eteisessämme. Nukkekotiin ehdottomasti lampuksi se!
Kuka muistaa vielä nuo 80- luvun papukaijakorvikset? Meidän nukkekotiin tulee papukaija!


Ruokailuryhmä. Onpa romanttinen :)





Inspiraatio ja into oli tänään niin valtava, että hommat piti ottaa leikkipuistoon mukaan, molemmilla kerroilla :D


Naulakot valmistuvat wc-remontista ylijääneisiin sormilistoihin.


Valmis keittiön pöytä, naulakot ja muumitaulu olohuoneeseen ehkäpä.




Papukaija ei ole häkkiin suljettu, vaan sillä on vapaus kulkea pitkin asuntoa, häkki on vaan hengailupaikka ;)


Tässä on valmistumassa leivinuuni ja olohuoneen takka. Sunnuntaina on varmasti valmista raportoitavana!


Muistin että olin joskus aloittanut päiväpeiton virkkaamisen ja noita isoäidin neliöitä oli valmiina lankavarastossa. Miten mahtavaa, sain kuin sainkin päiväpeiton virkattua! Jee! (Mitä sitten, vaikka se onkin nukkekotikokoa? Ei musta ole luonnollisen kokoisen virkkaajaksi. Tässä koossa tuli käyttöön hei, ja yksi pala jäi jopa yli :D).

Meidän kodista on muotoutunut kaikenlaisen tavaran, ruuvien, sahojen, pahvikasojen, liimaus-, maalaus- ja lakkauspisteiden iloinen sekamelska! Ja miten ihanaa on se, että lapset saavat leikkiä vapaasti tavaroilla ja asioilla, jotka eivät ole leluja, vaan jotain muuta (ruuveja, muttereita, hyllynpidikerautoja, sähkönippeleitä jne.). Siinä lapset istuvat hiljaa ja kääntelevät nippeleitä ja nappeleita käsissään ja pian on ihan mahtavat leikit käynnissä (leikeistä poimin ideat mm.keittiön tuoleihin ja ketsuppipulloihin!). Nykyään lapsille tuodaan liian helposti leikit ja leikkikalut valmiiksi pureskeltuina, jolloin ei jää juuri lainkaan tilaa vapaalle leikille ja mielikuvituksen käytölle!

Huomenna lähdetään rapujuhliin mökille, katsotaan mitä kaikkea sunnunataina on raportoitavana nukkekotirintamalta. Hauskaa viikonloppua kaikki!
Ps. Ihan huima määrä lukijoita jo tällä blogilla: tuhat käyntiä tässä kahden päivän aikana. Aikamoista! Kiitos kaikille lukijoille, näitä tunnelmia on hauskaa jakaa muiden kanssa :)

Muisto lapsuudenkodista

Tänään oli maalaus- ja tapetointipäivä. Maali oli jo aika jähmeää, mutta kyllä se tähän hommaan vielä kelpasi. Päätin olla maalaamatta turhaan kattoa tai sisäosia, sillä katolle rakennan sen terassin ja leikkipuiston, joten maalaus menisi niiltäosin hukkaan. Sisäkatot maalaan kyllä valkoisiksi, mutta ne tuputtelen sitten jossain välissä valkoisella akryylimaalilla.




Sain neronleimauksen ja päätin rakentaa nukkekotiin irtoseinät, jotka ruuvaisin seiniin kiinni ja seinän ja irtoseinän väliin jättäisin mutterin. Mutteri kohottaa irtoseinälevyä muutaman millin seinästä, jolloin valaistuksen johdot saisi sievästi tapettiseinän alle piiloon kulkemaan. Ja jos joskus kyllästyy näihin tapetteihin, voi seinälevyt ruuvata irti ja tapetoida toisen puolen erilaiseksi.



Irtoseinät on taideliikkeen paspis(paspartuu, passepartout, kyllä te tiiätte)ylijäämäpahveja. Erittäin jämäkkää ja vahvaa matskua. Tapetit on kaikki (sinistä ja valkoista tapettia lukuunottamatta) meidän kodin tapetteja. Päätin, että nukkekoti saa huoneisiinsa samat tapetit, mitä meillä on: keittiöön ruusu, lastenhuoneeseen keltainen hyasintti ja vanhempien makkariin vihreä kukko. Valkoinen tulisi vessaan ja sininen olkkariin. Viljalle jää ihana konkreettinen muisto lapsuuden kodin tunnelmasta. (Meillä on siis asunto myynnissä ja omakotitalo etsinnässä ja olen jo vähän valmiiksi surullinen, että meidän pitää jättää tämä kaunis koti, nyyh! :D Mutta lopulta, koti on ihmiset, tutut esineet, huonekalut, tuoksut...).



Tapetointihommassa apuna liisteri, kumilasta, katkoteräveitsi, leikkuri, kahvia ja irlantilainen tinapilli :D Päivän biisit on olleet Whiskey in the jarr ja Drunken sailor! Välissä piti veivata vielä Ukulelea ja olla perkussionistina miehen kitarahommissa, mutta pääsin onneksi jatkamaan vielä keskeneräistä tapetointihommaa :)




Pikkuruuveja, pora ja mutterit. Tässä vaiheessa kello alkoi jo lähennellä iltapuuha-aikaa. Tai itseasiassa ylittää sen, mutta lapsilla oli omat leikit ruuvien ja kaikenmaailman tilpehöörin kanssa, mitä isin ruuvilaatikosta löytyy, niin sain rauhassa ruuvata seinälevyt paikoilleen. Keittiöön tulee ruusutapetin alle kuultovalkoinen panelointi. Meillä täällä kotona ei sellaista ole, mutta tähän maalaisromanttiseen kotiin ne laitetaan. Ja tietysti se leivinuuni ja olkkarin nurkkaan kaunis kakluuni tai pönttöuuni.



Mahdollisesti vielä toinen maalikerros päälle ja sit seuraavaan vaiheeseen, joka onkin julkisivun laudoitus ja ikkunat sekä sisäseinien tapetointi ja asennus. Mies tuo töistä vaneriliuskoja, 1cm levyisiä lipareita. Teen testimaalauksen ja katson toimiiko ne ollenkaan. Miksei toimisi?

Tänään päänvaivaa aiheutti huonejako, portaat ja tilanpuute! Tulin siihen tulokseen, ainakin tällä hetkellä, että en rupea sahaamaan lattiaa rikki, vaan keksin toisen portaikkoratkaisun. Ainakin köysitikkaat ja korivinssi täytyy rakentaa, mutta ehkä nukkekodin "vanhemmat" on sen verran konservatiivisia, etteivät suostu kulkemaan yläkertaan moisilla vehkeillä ja että portaat täytyy saada. Itse en koskaan tykännyt lapsena nukkekotini portaista: nukkea oli älyttömän hankala kuljettaa ahtaissa portaissa, eikä kaikki nuket mahtuneet portaikosta läpi ollenkaan. Helpompi oli nostaa nukke vaan etukautta yläkertaan. Katsotaan!

Lisäksi tajusin, että pitäähän nukkekodissa olla sauna ja kodinhoitohuone, koska minä haluan valmistaa lauteet, kiukaan ja pesukoneen ja pyykkikorin. Haluan laatoittaa lattiat mosaiikkikuviolla ja ehkä rakentaa pikkuisen kylpyammeenkin. Hillokellarikin olis kiva. Eli luultavasti nukkekoti laajenee vielä kellarikerrokseen. Tai kenties tiluksille tuleekin pihasauna, jonka yhteydessä on khh. :D Ja koska tämä on satua ja leikkiä, minun ei tarvitse ajatella energiatehokkuutta, talvisia lämpökustannuksia ja putkien jäätymistä! Hiphei!

Alussa oli karmea kaappi ja mieletön visio!

Se alkoi pikku hiljaa, hiipimällä. Minä haluan tehdä nukkekodin! Haluan että minulla ja tyttärellä on yhteinen harrastus, mihin ei poikia oteta, ei ainakaan mielellään. No okei, otetaan jos osaa leikkiä nätisti. Tähän päivään asti tyttäreni on ollut enemmän kiinnostunut dinosauruksista ja hirvityksistä, autoista ja palikoista -kiitos 4 vuotiaan isoveljen! Mutta nyt kun 3-vuotispäivä lähenee, on tyttönenkin alkanut näyttämään tyttöytymisen piirteitä. Nyt viimeisen viikon aikana nuket ovat olleet jatkuvasti kainalossa ja hepoille on etsitty kotia milloin mistäkin. Onneksi prinsessaleikitkin ovat tulleet tärkeiksi, ja kuin varkain lempiväriksi on osoittautunut tadaa: vaaleanpunainen! :D No, nyt me tehdäänkin sellaisen luokan piparkakkuprinsessaunelmakartano, että oksat pois! Viljan kummitäti lupasi tehdä synttärilahjaksi poneille ja hepoille tallin, se tulee tämän kartanon tiluksille sitten.



Yritin jo netistä etsiä kaappia, lipastoa, komuuttia, piironkia, senkkiä, mitä tahansa, mistä voisi kehitellä kaappimallisen nukkekodin. Mielikuva kauniista, vanhasta jalallisesta kaapista kaiverruksin varustelluilla tuplaovilla alkoi piirtyä takaraivooni. Mutta mitään sellaista ei tietenkään löytynyt. Ei edes sinnepäin. Ei edes sellaista, jota voisi fiksailla ja tuunailla. Ja jos löytyi, oli hinta 70 € ylöspäin...
Tänään käytiin tekemässä lasten kanssa kirpparikierros Lahti-Hollola- akselilla. Tarkoitus oli löytää Viljalle nukkekotitkaappi ja Veikalle lohikäärme. Samalla 2- ja 4- vuotiaat lapseni harjoittelivat oman rahan käyttöä ja ostotilannetta. Olivat aikamoisen suloisia ja reippaita nappuloita!

Viimein kaapinrohjake löytyi, juuri ennen sulkemisaikaa Launeen kirppiskeskittymästä. Sain tinkastua vitriinihyllykön pelkän vitriinikaapin kympillä matkaani ja nyt en malta odottaa! Villit suunnitelmat pyörivät päässäni ja kaappi on jo raahattu parvekkeelle odottamaan maalausta. Ehkäpä käyn vielä maalaamassa sen tänään, eihän kellokaan ole vasta kun kymmenen.
Olen koulutukseltani tarpeiston valmistuksen artesaani, joten eri materiaalit ja näpertelyt on tuttua hommaa, kierrätys toinen nimeni. Tarkoitus olisi rakentaa nukkekoti mahdollisimman pienellä budjetilla ja kierrättäen, jo olemassa olevia materiaaleja hyödyksi käyttäen.




Muutamia ideoita ja ajatuksia:
-maalaan vitriinin ulkoseinät sävytetyllä valkoisella huonekalumaalilla, joka on jäänyt yli keittiön tuolien maalauksesta
-lasiset vitriiniovet päällystän ulkopuolelta puurimoilla- vielä en ole keksinyt tarkalleen millä, mutta kyllä se idea sieltä kohta tulee!
-puurimat maalaan pinkillä vesiliukoisella spray- maalilla, jota tiedän kaapissani olevan jonkun askareen jäljiltä
-jätän lasiin aukot ikkunoiksi, vähintään neljä SUURTA ikkunaa, joihin rakennan söpöt rimoitukset, jolloin saan peililasi(?) ikkunat (ikkunoihin tulee tietysti verhot ja ulkopuolelle laatikoihin kukkaistutukset)
-kaapin sokkelin käsittelen joko rapatuksi liiman, hiekan ja maalin avulla tai "liuskekivijalaksi" pikkukivistä rakentelemalla
-tapetoin huoneet ylijääneillä tapettitalon ym. tapeteilla, joita on omien tapetointien jäljiltä kaapissa piilossa, myös lasiovet tapetoin sisäpuolelta
-lattiat taidan jättää tumman puun värisiksi, katsotaan!
-keittiöön rakennan puuhellan, jonne saa "tulen" sisälle led- tuikkukynttilän avulla. Samalla tekniikalla teen kakluunin. Saunankiukaan. Takan. Nuotion!
-luultavasti rakennan talon katolle kattoterassin puineen, hiekkalaatikkoineen, leikkipaikkoineen ja keinuineen päivineen. Kuitenkin rakennan taloa tyttärelle, en itselleni :D Ja jos mietin esim. itseäni mietin pikkutyttönä, niin miten HIENOA olisi ollut, että nukkekodin katolla olisi ollut OIKEA hiekkalaatikko jossa olis OIKEAA hiekkaa ja pikkuisia hiekkaleluja!
Ulkoseinille maalaan puita ja ihania köynnöksiä, ehkä ruusuja. Mies työskentelee valaisinalalla ja lupasi hoitaa nukkekotiin valaistuksen <3

Lähtölaskenta alkaa, synttärit on 14.9.! Katsotaan miten pitkällä projekti on siinä vaiheessa :)