tiistai 10. syyskuuta 2013

Miljoona kuvaa!

No nyt onkin vierähtänyt jo niin monta päivää, etten enää tiedä mistä aloittaa!

Nukkekoti on edennyt, synttäripäivä lähestyy. Sisäseinät rakensin ja kiinnitin tänään valmiiksi (no huhhuh, hitsimäisin homma nro 1 löytynyt!).


Tässä tilassa nukkekoti on tällä hetkellä.

Minä tajusin tässä juuri eilen, että minähän valmistun 18.12. Musiikkipedagogiksi. Ja sepä tarkoittaakin sitä, että 15.11. pitää kaiken olla valmista. Eli 10 viikkoa. A-PU-A! Tiesin tietysti että valmistun, mutta toi marraskuu tuli aika yllärinä. Nytpä sitä tässä olen sulatellut, ja yrittänyt miettiä, että millä ihmeellä tästä oikein selviän elossa? Paljoa ei ole enää tekemättä, mutta 10 viikkoa! Se menee niin nopeasti...

Maanantaina vein auton huoltoon. Lähdin kävellen, tarkoituksena mennä kirppareille kiertämään, katselemaan löytäisinkö jotain mistä teen pöntön nukkekotiin. No, minäpä sen sijaan menin ja eksyin metsään. Tahallani en kuitenkaan tarkastanut mistään kännykän karttaohjelmasta, missä ihmeessä olin, vaan yritin kuulla itseni perille. No. Kaikenkaikkiaan kävelin 3 tuntia tuolla reissullani, mutta saipa mieli levätä ja tuli kuulkaa hyviä ideoita! Veikka kysyi "äiti miten aikuinen voi eksyä?!?!". No, äiti voi ja aika helposti :)

Operaatio pikkutyttöjen pikkuinen ja pinkki jääkaappi

Tarvikkeet: Vanha pahvirasia (isomummon hajuvesipaketti), katkoteräveitsi, värillistä kontaktimuovia, sakset, hermot ja jaloiksi keltaiset helmet ynnä pikaliimaa.



Minulla on alusta asti ollut tässä tekemisessä se päällimäinen ja tärkein ajatus, etten osta mitään uutta (enkä vanhaakaan, jos vain suinkin voin välttää). Kaikki materiaalit on omista nurkista, muiden nurkista, muiden roskista, lautakasoista... Myös liimat, maalit ynnä muut rakennusaineet on jo avattuja purkkeja, jämiä jostain käytöstä.

Sain ystävän autotallista löytyneitä pikkuisia mosaiikkilaattoja mukaani, ja eksyttyäni metsään sain aivan loistavan kiinnitysidean: kaikki mitä ei voi naulata, pitää kiinnittää "No more nails" nimisellä silikonin tapaisella aineella, jolla olen meidän lattialistatkin kiinnittänyt. Johan helpottuu siis julkisivulaudoituksen kiinnittäminen, samoin painavien valurautalavuaarien ja pikkuhyllyjen kiinnitys seiniin.



Olen myös tarkoituksella vältellyt nukkekotikirjoja, ohjeita, vinkkejä ja ideablogeja. Minusta on niin kiva tehdä tätä projektia, eläen siinä uskossa, että olen itse kaikki ideat keksinyt omaan nukkekotiini. Tietysti muut toisaalla ovat keksineet samoja ideoita, mutta minä tosiaan saan siitä hirmuisen paljon intoa ja inspiraatiota, kun saan miettiä ja pähkäillä mikä materiaali tai esine taipuisi mihinkin. Myös lapset ovat omaksuneet tämän ajatustavan: jos jostain löytyy joku jännä esine, tulee aika pian hyvä idea 4-vuotiaalta "äiti tästä tulis tosi hyvä joku Viljan nukkekotiin".

Tässä vähän seinäoperaatioita. Voi hiivatti, sepä se vasta olikin inhottava työ!

Kiinnitysasiat vääntelin vanhoista taulunkiinnityskoukuista. Siitä sain myös idean: tästä voisi tulla kiva hana vessaan!


Veemäisin asia numero 1. Tuli ehkä kaks ärräpäätä tossa nakutellessa ;)


Ja asiaa tietysti helpottaa pikku apurit, jotka ihanasti jo leikkii nukkekodilla. Vilja kokkaa tässä sipulisoppaa leivinuunissa.

Vielä on muutama päivä aikaa. Lauantaina olen Lahden Jazz-torilla esiintymässä. Olenko maininnut, että kuvitin kirjan, ensimmäisen elämässäni? Musiikkimarakati Laululipas on sen nimi, ja sen nimisellä orkesterilla esiinnymme lauantaina klo 11 Lahden Satamassa jossain teltassa. Varmasti ehdin ehkä kertoa vielä tarkemmin missä, kunhan se minullekin selvenee! Tulkaa kuuntelemaan hauskoja lastenlauluja (minä soittelen siellä viulua ja ukulelea ainaskin) ja vetäkää hihasta. Siitä riennänkin Erään Neidin 3-v ja hänen Iso-Veljensä 5v juhlia emännöimään!



2 kommenttia: