torstai 26. syyskuuta 2013

Kaikkea ihanaa, osa 2. :Omenapuu

Sain tässä eräänä päivänä mielettömän oivalluksen elämästä, siivotessani keittiötä ja kuunnellessani Bossa Novaa ja se oivallus meni näin:

Olla onnellinen siitä mitä on ja mitä on saavuttanut, olla haikailematta liikaa kaiken perään, tajuta se että kaikkea ei tässä elämässä ole tarkoituskaan saada, tehdä tai toteuttaa. Näinhän on ihan hyvä. Miten muistaisi olla onnellinen onnesta, tavallisesta arjesta?

Yritän muistaa tämän silloinkin, kun elämä tuntuu hankalalta ja vaativalta. Onneksi minulle on jaettu sitä positiivisuutta ja energiaa ämpärillä, on mistä ammentaa. Ja synkkä syksy tekee tuloaan, vaanii nurkissa, odottaa oikeata hetkeä. Onneksi olen tehnyt listan, jolla selvitä! Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt...

Omenapuu

Tarvikkeet:
Sähköjohtoa, maalarinteippiä, kukkien sidonnassa käytettävää "teippiä", akryylimaaleja, sakset, kuumaliimapyssy, vihreää lahjanarua, neula ja lankaa sekä punaisia puuhelmiä sekä pikkukukkaruukuksi vuolukivinen tuikkuastia. (Kaikki materiaalit on aina omista kaapeista kaivettuja, soveltakaa ohjeita!)



1. Näistä (ja muutamasta muusta hassusta pikkutavarasta se syntyy= suloinen pieni omenapuu, koti papukaijalle joka avoimesta häkistä maailmaa katselee)

2.
Tällaista viisisäikeistä sähköjohtoa käytin rungossa.


Pätkin sopivan mittaisiksi pätkiksi...


teippasin johdonpätkät yhteen rungoksi ja kuorin loppumatkalta, jolloin sähköjohdot jäivät vapaaksi taivuteltaviksi. Niistä tulee nätit oksat!

3.
kieputtelin oksia toistensa ympärille ja kieritin päälle vihreää, tahmaista floristinteippiä.

4.
jotta saan puunrunkoon eloa, lisäsin siihen vielä sahattuja oksia ja lyhyempiä oksia lähtemään toisista kohdista runkoa.

5.
liima-ainesta tuikkukupin pohjalle...

6.
...ja puu kiinni, teipit tukemaan liimausta.

7.
Maalaus. Koska pohja on vihreä, saadaan hyvä ruskea sävy aikaiseksi punaisella ja keltaisella värillä :)

8.
Lehtien kiinnitys. Laitoin tarkoituksella välillä lahjanarun mattapinnan ylöspäin ja välillä sen kiiltävän pinnan. Aikaa tähän vaiheeseen meni ehkä puoli tuntia.

Tästä tuli elävästi mieleeni aika, kun oli Lahden kaupungiteatterin tarpeistossa työharjoittelussa ja valmistimme Suvi Kinos ja Seitsemän Enoa- lastennäytelmään tarpeistoa ja lavastusta. Me värjäsimme silkkipaperia eri vihreän savyillä, leikkasimme niitä lehden muotoisiksi ja lopuksi minut ja toinen harjoittelija nostettiin nosturilla oikean omenapuun latvuksiin, jonne aloimme kuumaliimalla liimaamaan lehtiä. Yksi kerrallaan. Semmosta. Siinä meni kuulkaas jokunen tovi :D Mutta kyllä se puu olikin todella kaunis keskellä lavaa, kun kuumaliimasta jää aina sellaista ohkaista läpinäkyvää seittiä töihin ellei niitä poista. Teatterivaloissa se näytti aidolta hämähäkinseitiltä, jota joku lukki oli sinne harvakseltaan kutonut. Lisäksi se, että lehtiä putosi aina muutama joka näytöksessä, toi satumaista tunnelmaa lavalle. Että tämä miniatyyriprojekti oli kyllä ihan pikku juttu siihen hommaan verrattuna. Siihen oikeaan omenapuuhun taisi mennä nimittäin viikko :D

9.
Voi se on niin kaunis!

10.
Ihanat osa yks ja kaks.

11.
Papukaija muutti keittiön orkideasta uuteen kotiinsa. Taitaa olla tyytyväinen.

1 kommentti:

  1. Jälleen syvä ihastuksenhuokaus. :) Kyllähän nukkekodin "pihamaalla" omenapuu täytyy olla ja hieno onkin! :) Loistavasti ideoitu ja toteutettu, jälleen. :)

    VastaaPoista