Löytöretkellä mummolan vintillä

Oih ja voih! Mitä ihania asioita!

Olimme torstaina käymässä mummollani ja en malttanut pysyä poissa varastoista ja vinteiltä, ja sain lopulta seuraksi myös isosiskoni, joka oli samaan aikaan kyläilemässä ja siivoamassa mummon huushollia. Yhdessä könysimme ylisille, ihastelimme kaikkea ja kaikkia vanhoja asioita, joita vinttien kätköistä löytyi.



Minä nappasin mukaani mm. mummon vanhan nukensängyn, johon hän on itse kirjaillut ja ommellut tyynyt, peitot ja patjat. Sängyn putsaan ja korjaan lohjenneet ja irronneet viilut, sekä pesen ja huollan sänkyvaatteet. Mummolta kysyin, tahtooko hän sen takaisin, niin vastaus oli "no, saishan siitä ihan hyvän kukkalaatikon". Eli sänky jää todellakin meille, jossa se pääsee oikeuksiinsa. Ihmettelin mummon asennetta kaikkeen vanhaan, joita hän ei arvosta lainkaan. "No kun minä olen elänyt sen kaiken ajan", sanoi mummo. En ymmärtänyt, miksi se vähentää tavaroiden arvoa tai tunnearvoa? No. Vintille jäi vielä kolme nukkea 30- luvulta: yksi kankainen sahanpurutäytteinen, jonka pinta on repeillyt ja kädet irronneet, sekä yksi isompi tyttönukke (kankainen sekin, mutta luultavasti jo muulla täytetty kuin purulla), sekä mummon itse ompelema kankainen nukke. Otan yhteyttä nukketohtoriin, joka saa paikata nuket takaisin arvonsa mukaisiksi. Ja jollei mummo niitäkään halua, minä pelastan ne meille, istumaan tuohon vanhaan sänkyyn ja seuraamaan kodin puuhia.



Ylisiltä lähti mukaani yhtä ja toista, myös ihana vanha puinen laatikko, halkeillut ja pölyinen, jonka sivussa lukee HELSINGFORS 29. Mitähän siinä on ollut? Nyt siitä tulee minun yövalo-kirjahylly, eli yöpöytä seinälle. Siskontyttö 8v. kauhisteli "oikeesti? No sit sun pitää kyl korjaa ja maalaa toi!" :D Ei selvästikään ymmärtänyt minun rakkautta vanhoihin, kuluneisiin ja elämäänähneisiin tavaroihin ;)



Löysin myös valurautaisen amppelin, josta tulee aivan mielettömän kaunis huvimajan katto nukkekodin katolle!



Vintiltä löytyi vanhaa ruskeakukallista tapettia, jolla haluaisin tapetoida meidän tulevan omakotitalon jonkun tilan(sitten joskus kun sinne asti pääsemme elämässä). Ja toi rasia! Oijoi! Se ei tule nukkekotiin ;)



Vaatepusseista löytyi löytöjä! Ihania! Mummon ja vaarin vihkipuvut, joskus 40-50 luvulla ompelijattarella teetetty metsänvihreä villakangashame, mummon ompelemia mekkoja ja erilaisia takkeja. Minä otin mukaani sen metsänvihreän, toiveena että elopaino tippuisi sen verran että mahtuisin siihen (mummo on ollut nuorena silakanohut! Huhhuh!). Otin myös tukevan mustan jakkutakin ja mummon 6,5- vuotiaalle isälleni ompeleman talvitakin, joka oli ennen ollut jonkun aikuisen ulsteri. Se on ihana! Katsotaan, suostuuko poika sitä käyttämään ;) Jos ei, annan sen Viljalle.

Viimeiset löydöt olivat vaarin vanhat kalastusvehkeet: vieheitä, pilkkionki, mepsejä, kaikenlaisia ihmeellisiä juttuja, valmistettu vuosisadan alkupuolella varmasti). Minun kalastajamieheni oli niistä ikionnellinen, tutki jokaisen yksitellen ja ihmetteli värejä ja materiaaleja ja muotoja, valmistustapoja. Sanoi, ettei raaski ikinä käyttää niitä (no, ehkä kokeilee kerran) ja säilyttää sitten aarteenaan. Taisi mennä ihan oikealle miehelle ne, sillä meidän suvussa kukaan muu mies ei ole kalamies.



Mummoltä löytyi myös kiinasta tuotu paketti, mitä lienee siellä ollut sisällä. Siitä tulee kaappi. Ja tuo hajuvesikotelo on ihanan muotoinen (ja tuoksuinen). Siihen teen pikkkuiset jalat vaikka tulitikun pätkistä ja päällystän sen jollain kauniilla paperilla. :)

Siskolta löysin roskikseen meneviä "nahka"tuoleja, joista nyljin nahat, ja valmistan niistä sohvat nukkekotiin.

Hauska ja antoisa reissu, kera ihanien tarinoiden ja ihmisten! Tänään suuntaamme taas maalle hämeeseen juhlimaan erästä 60- vuotiasta ja erästä 35- vuotiasta, katsotaan löytyykö sieltä mitään ;) Kohta pitää taas pitää sellainen työskentelypäivä, koska tota työstettävää on kerääntynyt aikalailla :D Mutta tänään järvellä raikuu viulu, kitara, laulu ja nauru!